Kesästipendiaattina Kansasissa

Vietin menneenä kesänä viisi viikkoa Kansas State Universityssä, missä osallistuin Summer Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship-ohjelmaan. Ennen lähtöäni olin huolestunut muutamasta asiasta; mietin tulisinko toimeen ohjelman muiden osallistujien kanssa, miten hyvin ohjelma olisi järjestetty, ja ennen kaikkea olisiko joku minua vastassa lentokentällä vai jäisinkö ikuisiksi ajoiksi jumiin Kansasiin. Kansasiin päästyäni huomasin kaikkien pelkojeni olleen turhia; lentokentällä oli vastassa K-Staten violettiin paitaan pukeutunut Kristina, ja tavatessani seuraavana aamuna muut osallistujat huomasin tulevani kaikkien kanssa hyvin toimeen.

Meitä oli yhteensä kaksikymmentä opiskelijaa, kolmestatoista eri Euroopan maasta. Olin myös hyvällä tavalla hämmästynyt siitä, miten hyvin ohjelma oli järjestetty. Vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta luennot ja vierailut olivat sen verran mielenkiintoisia että enempää vapaa-aikaa ei juuri jäänyt kaipaamaan. Mielestäni mielenkiintoisimmat aktiviteetit olivat kanoottipäivä Kansas-joella, retki ekosysteemitasolla uhanalaisella Konzan preeria-alueella, vierailut Wolf Creekin ydinvoimalalla ja Bowersockin vesivoimalalla, yksityiskierros Sunset Zoon eläintarhassa ja Land Instituten Wes Jacksonin tapaaminen. Jaksoin ihmetellä koko reissun ajan ihmisten ystävällisyyttä; esimerkiksi ohjaajamme David kutsui meidät kotiinsa viettämään itsenäisyyspäivää, ja Davidin vaimon etäinen sukulainen kutsui meidät kaikki häihinsä.

Baseball-ottelu

Ensimmäisellä viikolla ajoimme Kansas Cityyn katsomaan Kansas City Royalsin ja Cleveland Indiansien välistä baseball-matsia. Vuodenaikaan nähden yllättävän sateen takia peli alkoi muutaman tunnin myöhässä, ja ohjaajamme kiittelivät meitä vitsaillen siitä, että olimme tuoneet sään mukanamme Euroopasta. Siitä huolimatta, että pelikausi oli vasta aluillaan ja huono sää varjosti päivän ottelua, oli ilmassa urheilujuhlan tuntua. Kesti hetken ennen kuin aloin ymmärtää pelin sääntöjä, mutta sen jälkeen peli alkoi käydä hyvinkin mielenkiintoiseksi.

Kanoottiretki Kansas-joella

Ohjelman toisella viikolla käsittelimme vedenkulutusta ja lähteitä Kansasissa. Suurin osa Kansasissa käytetystä vedestä on peräisin Ogallalan pohjavesialueelta, mutta kasteluvettä otetaan myös Kansas-joesta ja sen sivujoista. Päivän mittaisella kanoottiretkellä pääsimme tutustumaan lähemmin joen ekologiseen tilaan. Kesällä joki ei ollut kovinkaan syvä (tömähdimme muutamaan otteeseen kiinni hiekkapohjaan ja jouduimme työntämään kanootin irti) ja veden vähäisen määrän takia joki vaikutti olevan huonommassa kunnossa kuin se todellisuudessa on. Siitä huolimatta joesta huomasi sen olevan paranemaan päin. Uimataidoton kanoottiparini taisi olla hyvinkin tyytyväinen veden vähäiseen määrään, sillä syvimmillään vettä oli vain hieman päälle metri.

Wolf Creek Nuclear Operating Corporation

Kolmannella viikolla teemana oli energiantuotanto, ja kävimme vierailuilla Wolf Creekin ydinvoimalalla, Jeffrey Energy Centerin hiilivoimalalla ja Bowersockin vesivoimalalla. Mielestäni näistä kiinnostavin oli Wolf Creek, sillä sisältä päin se näytti melkein samalta kuin hiilivoimala. Generaattorin vieressä seistessä ei oppaana toimineen operaattorin ääntä juuri kuullut, mutta korvatulpista huolimatta korviasärkevä hurina teollisuudessaan oli jollakin tapaa rauhoittavaa, eikä ydinvoima yhtäkkiä tuntunutkaan ihan niin pelottavalta vaihtoehdolta.

 

Konzan preeria-alue

Manhattanin lähellä sijaitseva Konzan suojeltu preeria-alue on ekologisesti ainutlaatuinen, sillä ohuen multakerroksen takia sitä ei ole koskaan kynnetty ja se on tästä johtuen alkuperäistä preeriaa. Kolmannen viikon keskiviikkona kävelimme pienen tunnin lenkin preerialla ja isomman lenkin autoilla biisoneita etsimässä. Näimme muutaman biisonin läheltä ja isomman lauman laakson toisella puolella. Palasimme lauantai-aamuna omalla ajallamme ja pienemmällä porukalla kiertämään pidemmän lenkin tihkusateesta huolimatta, sillä preerian ekologia kiinnosti meitä kovasti. Esimerkiksi näennäisesti järjen vastaisesti preerian tärkein laiduntaja ei ole biisoni, vaan erilaiset heinäsirkat, joita siritti sateesta huolimatta joka paikassa.

Washington, D.C.

Ohjelman viimeiset viisi päivää vietimme pääkaupungissa Washingtonissa. Ero Kansasiin nähden oli huomattava, vaikka Washingtonissakin oli tietynlaista pienen kaupungin kotoisuuden tuntua; National Mallin nurmikoilla, George Washington Memorialin varjossa, pelattiin ahkerasti jalkapalloa, ja suurin osa taloista oli matalia. Toisaalta kaupungissa oli myös selkeää pääkaupungin tärkeyttä; tiukkakampauksiset, jakkupukuiset naiset ja mustapukuiset miehet kopistelivat leveiden katujen yli turisteista juuri välittämättä, ja McDonald’sin jonossa edessämme oli Valkoisen Talon vartija, Maailmanpankin vartija ja huoltomies, joka oli juuri ollut vaihtamassa presidentin virkahuoneen lamppuja. Washingtonissa pääsimme kierrokselle Kongressitaloon ja kongressin kirjastoon, johon hankin muistomerkiksi kirjastokortin. Ehdimme myös Luonnontieteelliseen museoon ihailemaan muun muassa rauskun siipien luuston rakennetta ja kattavaa fossiilikokoelmaa, sekä kasvitieteelliseen puutarhaan.

Vapaa-aika

Vierailujen ja luentojen jälkeen meille ei juuri jäänyt vapaa-aikaa, mutta sen vähän käytimme Manhattaniin, Washingtoniin ja toisiimme tutustumiseen. Asuntolan biljardi- ja pingispöydät olivat ahkerassa käytössä, ja pelin ohessa pääsimme tutustumaan myös muihin asuntolassa asuviin opiskelijoihin. Kävimme vapaa-ajallamme myös paikallisen eläkeläisseuran square dancing-illassa, sekä katsomassa rodeota, jossa havaitsimme stetsonit yllättävän tyylikkäiksi asusteiksi.  

Kun lähdön aika koitti, tuntui samanaikaisesti siltä kuin olisimme viettäneet reissussa ikuisuuden ja että ohjelma olisi vasta alkanut. Itkuhan siinä tuli kun hyvästelimme toisiamme, mutta sovimme tapaavamme kaikki uudestaan seuraavana kesänä.

Päivi Pirhonen
Kirjoittaja opiskelee ympäristöekologiaa Helsingin yliopistossa ja vietti kesällä 2013 viisi viikkoa Summer Institute for European Student Leaders on Environmental Stewardship -stipendiaattina Kansas State University:ssä.