Perhe mukaan Yhdysvaltoihin

Puolisot tarvitsevat tukea toisiltaan. Maahantulon jälkeen on tärkeää, että tekemistä löytyy molemmille.

Puoliso mukana stipendikaudella

• "Yksi tapa miten minä ja mieheni tutustuimme uusiin ystäviin oli liittyä paikalliseen nuorkauppakamariin ja osallistua sen järjestämiin tapahtumiin." (Fulbright graduate student 2016-17)
   
• "Kannustan osallistumaan yliopiston vapaa-ajan tapahtumiin mahdollisuuksien mukaan ja kutsumaan puolison mukaan. Näin puolisokin voi luoda kontakteja ja päästä mukaan yliopistoyhteisöön. Meillä oli myös suomalaisten opiskelijoiden ryhmä, ja tapasimme kerran viikossa lounaalla. Järjestimme myös pikkujoulut ja vappujuhlat yhdessä, ja kutsuimme tapahtumiin amerikkalaisia ystäviämme. Puolisoni sai kaikenikäisiä ja monista kulttuuritaustoista olevia kavereita myös tämän toiminnan kautta." (Fulbright graduate student 2016-17)
   
• "Olemme viettäneet vuoden New Yorkissa Manhattanilla, avioimieheni ja 4-vuotiaan tyttäremme kanssa. Lukuvuosi Manhattanilla on vaatinut paljon mieheltäni lapsenhoidon suhteen, mutta hän on suhtautunut lapsenhoitovelvollisuuteen mahdollisuutena, ja kokemuksensa mukaan vuosi on ollut erinomainen. Leikkipuistoissa, busseissa ym. on helppo tutustua muihin ihmisiin, täällähan on ok jutella ventovieraiden kanssa ja valtaosa ihmisistä on hyvin lapsiystävällisiä, esim. ruuhkabussissa lapselleni lähes poikkeuksetta luovutetaan istumapaikka, ja tuntemattomat myös usein rupattelevat hänelle. kaupunki on täynnä museoita ja tapahtumia lapsille." (Fulbright graduate student 2013-14)
   
• "Mies sai järjestymään töistä vuorotteluvapaan 8 kuukauden ajaksi ja jatkoksi piti lomat, jotta saatiin oltua USAssa koko kouluvuosi elokuusta kesäkuuhun. Hän viihtyi pääsääntöisesti hyvin ja järjesti itselleen tekemistä, mm. hankkiutui lasten harrastuksiin valmentajaksi ja toimi vapaaehtoisena koulussa. Välillä aika kuitenkin kävi vähän pitkäksi, kun normaalisti viihtyy hyvin työssään. Mies on kuitenkin ollut kokonaisuutena todella tyytyväinen tähän koko perheen välivuoteen. Kannattaa itse olla aktiivinen ja hakeutua itselleen mieluisiin harrastuksiin, kursseille, tms., ja tehdä vuodesta mahdollisimman mielenkiintoinen, koska se on ainutlaatuinen tilaisuus tehdä jotain täysin erilaista." (Fulbright MCPD grantee 2011-12)
   
• "Vaikka oma työni on hyvin itsenäistä, olemme huomanneet, miten paljon helpompaa on sillä puolisolla, joka on luontaisesti osa yhteisöä. Mukaan tulevan puolison täytyy hyvin aktiivisesti rakentaa itselleen yhteisöjä - esimerkiksi meidän tapauksessamme olisi ollut mukava osallistua enemmän yhdessä yliopistolla järjestettyihin tilaisuuksiin, jotta mieheni olisi tutustunut helpommin työkavereihini, mutta lastenvahdin puutteessa toisen täytyi yleensä jäädä kotiin. Lähipiirissämme on paljon vaihtoperheitä, mutta lähes kaikilla on hyvin perinteinen roolijako niin, että vaimot ovat kotona lasten kanssa. Meidän tapauksessamme tilanne on toinen, mikä aiheuttaa hieman hankaluuksia - yliopiston KV-keskus järjestää paljon ohjelmaa, mutta kokkikurssien ainoana miehenä oleminen on kuitenkin hieman erilaista. Naisille lapsineen löytyisi ainakin tässä meidän ympäristössämme huomattavasti enemmän aktiviteetteja...joten omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta onhan se ihanaa, että on kerrankin aikaa aloittaa uusia harrastuksia, jne." (Fulbright graduate student 2012-13)
   
• "Puolisoni Heidi viihtyi Philadelphiassa erittäin hyvin. Tyttäremme oli lähtiessämme kahdeksan kuukauden ikäinen, joten Heidi hoiti häntä tuon ajan. Sikäli kun puoliso ei opiskele tai työskentele stipendikauden aikana, on tärkeää, että hän löytää itselleen omaa sosiaalista elämää. Lapsen kanssa lähtiessä sosiaalisen elämän löytäminen onnistui hyvin. Itse etsimme erilaisia kerhoja (musiikkikerhot, päiväkotien yhteydessä toimivat kerhot) asuinalueeltamme sekä yliopiston graduate-opiskelijoille suunnattujen palveluiden kautta. On kuitenkin varsin todennäköistä, että yliopistossa on aika paljon perheitä (graduate ja postdoc), jotka ovat samassa tilanteessa kuin te. Asuimme alueella, jossa asui paljon lapsiperheitä (sekä paikallisia että vierailevia), joten yliopiston ulkopuolisia palveluita oli saatavilla suhteellisen paljon. Ilmaistahan mikään ei ole, mutta ainakin meidän käyttämämme palvelut olivat ihan kohtuuhintaisia.
  
  Jos lapsia ei ole, kannattaa selvittää yliopiston tarjontaa puolisoille - UPennissa se oli vielä aika uutta, mutta tapahtumia oli jonkin verran. Jos aikomuksena on viettää pidempi aika Yhdysvalloissa, ilman työviisumia toimivan olisi myös mahdollista selvittää erilaisia vapaaehtoistyön muotoja järjestöjen piirissä, joiden puitteissa voisi tutustua ihmisiin. Koimme itse, että lapset olivat lähes aina tervetulleita ravintoloihin, tai ainakin niin, että lapsiystävällisiä ravintoloita löytyi aina. Lapsemme oli tietysti aika pieni, ja käyttäytyi (vielä tuolloin :) ) varsin hyvin, joten tämä ei tietysti aina ole itsestään selvää. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että kannattaa selvittää lapsen terveydenhuoltoon liittyvät vakuutusasiat mahdollisimman hyvin ennakkoon, ja yrittää löytää jopa valmiiksi joku lääkäri, jonka luokse voi tarvittaessa mennä. Tähän kannattaa kysyä apua sekä suomalaisesta vakuutusyhtiöstä että kontakteilta vastaanottavassa yliopistossa." (Fulbright pre-doctoral researcher 2011-12)
   
• "Lähdimme USA:han vuodeksi koko perheen voimin eli minä, aviomieheni sekä tyttäret, silloin 7- ja 9- vuotiaat. Mieheni otti töistä vuoden opintovapaata ja opiskeli San Diego State Universityssä "avoimen linjalla" biomekaniikkaa ja kinesiologiaa. Aivan suomalaista vastaavaa avoimen systeemiä siellä ei tunnettu, mutta opiskeluoikeuden sai SDSU:n American language Instituutin (ALI) kautta. Lukukausimaksu oli useita tuhansia euroja. Opiskelu yliopistossa siellä oli koulumaisempaa kuin Suomessa. Luennoilla oli läsnäolopakko ja heillä oli jatkuvasti kotiläksyjä, välitenttejä, pistokokeita jne.
  
  Mieheni viihtyi USA:ssa erinomaisesti. Hän tykkäsi opiskelusta, ja etenkin amerikkalaisesta kulttuurista. Kohtelias avoimuus sopi hyvin hieman ujolle suomalaiselle ja hän solmi paljon kaveruussuhteita. Myös taloyhtiömme erinomaiset puitteet (uima-altaat, porealtaat, punttisali, jumpat, leffateatteri, yms.) tarjosivat meille vuodeksi arkiluksusta, johon emme täällä koti-Suomessa ole tottuneet." (Fulbright junior scholar 2011-12)
   
• "Lähdin Fulbright vuoteen mukanani perheeni, vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta. Koska Fulbrightit kulkevat J-1 viisumin valtuuttamina, puolison on mahdollista työskennellä erillisen työluvan (USD 200) avulla Fulbright-vuoden aikana. Me haimme tämän luvan, joka vaati käyntiä virastossa sormenjälkiä, valokuvaa ja henkilötietojen tarkistusta varten. Työluvasta huolimatta puolisoni ei kuitenkaan työskennellyt Fulbright-vuotemme aikana.
  Asettuminen uuteen ymparistöön vaatii kuitenkin paljon järjestelyjä, jotta normaali arki alkaa rullata koko perheellä. Henkilökohtaisesti koimme vaimoni kanssa tärkeäksi, että vaimoni voi olla kotona tukemassa lasten asettumista uuteen kouluun ja luomassa suhteita ja mahdollisuuksia tutustua ymparöivään uuteen asuinpaikkaan ja ihmisiin. Oma-aloitteisuus on tärkeää ja rohkea asioista kysyminen! Ihmiset ovat avoimia, ystävällisiä ja positiivisen uteliaita. He auttavat mielellään, mutta useasti joudut ottamaan asioista itse selvää, jotta osaat kysyä oikeat kysymykset." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Amerikassa on melko tyypillistä, että puolisot matkustavat jatko-opiskelijoiden mukana. Ainakin MIT:llä oli erittäinen aktiivinen "Spouses & Partners" - verkosto, josta puolisoni löysi harrastuksia ja ystäviä. Yliopistoilla on myös usein erilaisia harrastekerhoja, joihin puolisot ovat myös tervetulleita. Tutkimusryhmät tuppaavat Amerikassa olemaan myös jonkin verran sosiaalisempia kuin Suomessa, ja useimmista työkavereista muodostui vaihtoni aikana myös hyviä ystäviä."

Fulbright-KAUTE Foundation -stipendiaatti Larry Abdullai vietti lukuvuoden 2024–25 perheensä kanssa Michiganissa. Lue blogikirjoitus heidän kokemuksistaan ja vinkeistään perheen kanssa matkustaville. 

Perhe-elämä Yhdysvalloissa

• "Childcare here costs $2,000-3,000 a month so for us it was very convenient to have the other parent stay at home and take parental leave from work." (Fulbright graduate student 2022-23)
   
• "La Jollassa on todella helppo elellä lasten kanssa - leikki- ja liikuntapuistoja on runsaasti ja ihmiset ystävällisiä. Meillä on 4- ja 7-vuotiaat pojat, joissa riittää ääntä ja energiaa, ja asunnoissa ohuet seinät, mutta kaikki on sujunut oikein hyvin. Lapsille on tarjolla paljon harrastuksia, joista olemmekin osallistuneet jalkapalloon, baseballiin ja avoimiin askartelupajoihin. Ympäristö on turvallinen ja väljä, joten lapset viihtyvät hyvin. Yleinen asenne lapsia kohtaan näyttää olevan hyvin positiivinen, sillä meidän villikoissa kyllä riittäisi kritisoitavaakin..." (Fulbright graduate student 2012-13)
   
• "Tämä riippuu varmasti paljon asuinpaikasta ja kaupungista. Me koimme, että lapsiperheille oli tarjolla valtavasti erilaisia tapahtumia, harrastusmahdollisuuksia, puistoja ja juhlia. Kirjastot ovat hyvin varusteltuja ja tarjoavat runsaasti erilaisia teemapäiviä eri-ikäisille lapsille. Koulut ovat tiiviitä yhteisöjä ja järjestävät perheille erilaisia mahdollisuuksia olla yhdessä joko koko perheen voimin tai erilaisia koulutus/keskusteluhetkiä vanhemmille. Lasten oletetaan osaavan käyttäytyä ja puhuvan kohteliaasti aikuisille. Tervehtiminen, kiitokset sekä aikuisten luonteva, kohtelias kunnioitus on osa jokapäiväistä rutiinia sekä kouluissa että kaupungilla jokapäiväisissä tilanteissa." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Asuimme Los Angelesin suurkaupunkialueella. Lapset olivat 12-, 10- ja 5-vuotiaita. Lasten kanssa arkiset asiat sujuivat mukavasti, tosin tietenkään lapsia ei esim. voinut yhtään päästää yksin mihinkään, ei edes vanhimpia.  Kaikki menot vaativat autokyytiä ja harjoituksiin ja peleihin oli aina pitkä matka. Autoilu vei paljon aikaa. Etsimme heti lapsille joukkueet, joissa jatkaa heidän harrastuksiaan. Tämä osoittautui meidän viihtymisen kannalta hyväksi ratkaisuksi. Toisaalta paljon aikaa meni harrastuksissa, mutta siellä myös tutustui ihmisiin, näki amerikkalaisten arkea eri tavalla eikä aika käynyt pitkäksi. Lapsiin suhtauduttiin kaikkialla hyvin ystävällisesti ja ihmiset olivat avuliaita. Kouluihin ja harrastuksiin heidät otettiin poikkeuksetta todella hyvin vastaan." (Fulbright MCPD grantee 2011-12)

Lapset päiväkodissa ja koulussa

• "Lapsille (8 ja 10 v) syksy oli rankka, koska kielen opettelu ja uusiin kavereihin tutustuminen vei aikaa, ja koulu ainakin Berkeleyssä samanikäisille oli vaativampaa kuin Suomessa. Lapset tarvitsivat paljon tukea läksyissä. Nyt keväällä tehty työn on tuottanut tulosta, ja tämä on ollut hieno kokomus lapsille -- Tietynlaiseen byrokratiaan ja tehottomuuteen pitää vain sopeutua. Toisaalta kaiken ei tarvitse mennä aivan niin pilkulleen oikein kuin Suomessa. Esimerkiksi jos lasten kouluun ilmoittautumista ei ole ehditty käsitellä siihen mennessä että koulu alkaa, ei se että on muutaman päivän pois koulusta ole niin suuri ongelma." (Fulbright grantee 2015-16)
   
• "Olemme viettäneet vuoden New Yorkissa Manhattanilla, aviomieheni ja 4-vuotiaan tyttäremme kanssa. Alle kindergarten-ikäisille eli käytännössä alle 5-vuotialille järjestetään julkisella puolella kokopäiväistäkin hoitoa (Public Pre-K), mutta ohjelmiin on ainakin NY:ssa valtavasti tunkua ja käytännössä hyvin vaikea päästä. Virallinen haku on huhtikuussa, mutta siihen ei voi osallistua ennen kuin on osoite New Yorkissa, ja elokuussa kaupunkiin muutettuamme kaikki ilmaiset ohjelmat olivat käytännössä täynnä. Yksityisellä puolella päivähoito olisi puolestaan maksanut vähintään 1500 dollaria kuussa, ja olisimme silti tarvinneet erikseen hoitajan, sillä työpäivät ovat täällä pidempiä kuin lasten hoitopäivät. Jos mieheni olisi mennyt töihin hänen palkkansa olisi käytännössäm mennyt kokonaan lastenhoitokuluihin. Mieheni päätyi siis olemaan syksyn lapsen kanssa kotona minun tehdessä pitkiä tutkimuspäiviä NYU:lla. Tammikuussa saimme lapsellemme ilmaisen puolipäiväisen Pre-K-hoitopaikan yliopistoni läheltä. Hän on silti oppinut englannin salamavauhtia puolessa vuodessa heti tämän koulun aloitettuaan, viihtynyt koulussa erittäin hyvin ja saanut paljon kavereita."
   
• "Lapsemme perusterveystarkastus ja rokotukset koululla maksoivat yhteensä noin 600 dollaria. Kannattaa olla tarkkana, että kaikista USAssa saaduista rokotuksista saa tarkat dokumnetoinnit mukaan Suomeen. Lumisadepäivinä koulu saattoi ilmoittaa sulkevansa aikaisemmin, jotta opettajat pääsevät turvallisesti kotiin ja vanhempien piti hakea lapsia yllättäen tunteja aikaisemmin" (Fulbright graduate student 2013-14)
   
• "Lähtömme USA:han varmistui keväällä. Heti kun tiesin mihin kaupunkiin muutamme, tarkistin sen koulutoimen sivuilta rokotusvaatimukset, jotka olivat aika tiukkoja. Kävimme Suomessa kesän aikana ottamassa lapsille kaikki tarvittavat rokotteet ja kansainväliset rokotuskortit. Kysyin kouluun ilmoittautumismahdollisuutta  etukäteen sähköpostitse. Sikäläiset koulut kuitenkin vaativat paikallista osoitetta, ennen kuin lapsen voi ilmoittaa kouluun. Saimme siis aika myöhäisessä vaiheessa ennakkoilmoitettua lapset kouluihinsa, kun vuokra-asuntoa ei saanut varattua kuin noin kuukautta ennen lähtöä ja koulun alkua. Saavuimme maahan pari päivää ennen koulun alkua. Kävimme täyttämässä jokaiselle lapselle kouluissa pinon papereita, näyttämässä rokotustodistukset ja kouluun ilmoittautuminen oli sillä selvä.
  
  Kaikki kolme otettiin kouluissa todella hyvin vastaan. Lapsille järjestettiin koulusta seuraakin heti, etteivät joutuneet olemaan ensimmäisiä päiviä yksin. He osasivat vähän englantia (jokainen oli käynyt Suomessa englanninkielisen päiväkodin), mikä auttoi alkuun. Olin hämmästynyt, ettei kukaan kolmesta lapsesta protestoinut uuteen kouluun menoa missään vaiheessa ja kavereitakin löytyi hyvin pian. Vähän hankaluutta oli kielen ymmärtämisen ja puhumisen kanssa alkuun, mutta jouluun mennessä kieli sujui jo melko hyvin. Lapset viihtyivät siis hyvin, vaikkakin odottivat Suomeen paluuta ja vanhojen kavereiden näkemistä. Esikoululaisella oli hurjan paljon vaatimuksia - läksyjä puolisen tuntia päivässä, eli paljon Suomen koulua vaativampaa. Vanhemmilla (5. ja 7. luokka) oli aika paljon tehtäviä, mutta koulu ei ollut vaikeaa." (Fulbright MCPD grantee 2011-12)
   
• "Vanhempi lapsemme meni ensimmäiselle luokalle saapuessamme Yhdysvaltoihin, koska oli täyttänyt 6 vuotta vuoden alussa. Ikäraja vaihtelee osavaltioittain. Nuorempamme (4 v.) meni samaan kouluun 3-6-vuotiaitten ryhmään, koska hän ei kuulunut vielä Public school -järjestelmän Kindergarten-ikäryhmään, jonne olisi pitänyt olla 5 vuotta vanha. Lähtotilanne kouluun oli todella jännittävä (ainakin äidille!). Amerikassa lapset osaavat lukea jo kouluun mennessään käytyään vuoden ekaluokalle valmistavaa kindergartenia. Meille seka kieli että koko koulujärjestelmä oli uusi!
  
  Teimme runsaasti etukäteistutkimusta netistä ja otimme yhteyttä erilaisiin kouluihin. Suurin jako Yhdysvalloissa on Private ja Public school -järjestelmään. Tämän lisäksi tarjolla on runsaasti erilaisia opetussuunnitelma- ja kasvatusmalleja käyttäviä yksityiskouluja. Vierailimme tulevassa Fulbright-kaupungissamme keväällä järjestelemässä sekä asunto- että kouluasioita, ja tämä oli yksi parhaita päätöksiämme! Taloudellisesti se oli tietenkin kallista, mutta lapset pääsivät mukaan tutustumaan sekä uuteen kaupunkiin, pääsivät sanomaan mielipiteitään asunnosta sekä mikä tärkeintä, vierailemaan tulevassa koulussaan!
  
  Koulupäivät ovat Yhdysvalloissa pitkiä. Riippuen osavaltiosta ja koulupiiristä lapset ovat koulussa joko klo 8-15 tai 9-16. Koimme, että lasten viihtyminen koulussa olisi Fulbright-vuotemme onnistumisen kannalta yksi tärkeimpiä asioita. Siksi päädyimme yksityiseen Montessori-kouluun, jonka kampusalue oli luonnon keskellä ja joka tarjosi aktiivisille lapsillemme mielekästä ja haastavaa tekemista arkipäiviksi. Koulut olettavat ja tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia vanhemmille olla mukana lapsen koulun arjessa. Kouluyhteisö onkin luonteva foorumi rakentaa kaverisuhteita seka lapsille etta vanhemmille. Yksityiskoulu osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi. Niin lapset kuin aikuisetkin saivat laajan ystäväpiiriin." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Muutimme San Diegoon heinäkuussa, ja vuokrasimme oman asunnon heinäkuun lopussa. Koulu alkoi San Diegossa syyskuun ensimmäisenä päivänä ja kouluun pystyi soittamaan vasta elokuun viimeisellä viikolla. Saimme varmistuksen ja luokkajaot selville sinä päivänä kun koulu alkoi, joten stressi äidillä oli suuri, sillä en ole tottunut aivan tälläiseen järjestelmään, mutta ymmärtääkseni se oli aivan tavallista siellä. Lapset kävivät siis paikallisessa Public Elementaryssä, jonka maine oli hyvä. Valitsimme asuinpaikan sen mukaan, että se oli lähellä kampusta ja lähellä kyseistä koulua, sillä Kalifornian lain mukaan lapset on otettava lähimpään kouluun oppilaiksi. Koulu oli ilmainen.
  
  Koulusta tuli paljon enemmin läksyjä kuin Suomessa, ja vanhempien vastuu opetuksessa oli laajempi kuin Suomessa. Lapset vietiin ja haettiin luokan edestä. Lounas maksoi muutaman dollarin tai sitten vietiin omat eväät. Meidän lapset osasivat englantia jo lähtiessä, joten heidän sopeutuminen kouluun kävi todella nopeasti. Iltapäiväkerhoja oli useita tarjolla, mutta ne olivat erittäin kalliita. Päivämaksu per lapsi taisi olla 17-23 dollaria parista tunnista. Kesä- tai loma-ajan hoito oli myös järjestetty noin 300-400 dollaria per viikko per lapsi." (Fulbright junior scholar 2011-12)
   
• "Päivähoitokulut vaihtelevat kovasti, eikä hintaan välttämättä sisälly lounasta, joten lunchbox-touhua riittää. Sama kouluissa... Tarhaan piti maksaa security deposittina viimeisen kuun maksu, joten alkuun tarvitaan enempi rahaa (ennen kuin Fulbright-apuraha on vielä tilillä). Googlaa paikalliset päiväkodit ja ota niihin yhteyttä etukäteen. Huom! Ei kannata säikähtää sitä, jos päiväkodin nettisivuilla sanotaan, että paikkaa pitää hakea jo ennen lapsen syntymää. Tarhaan mennään siellä usein jo parin kuukauden iässä, joten jonotusaika ei ole yhtä pitkä kuin luulisi...
  
  Kouluista löytyy kaikenlaisia rankkeerauksia tms, joita kannattaa katsella. Kouluun pääsy saatetaan varmentaa vuokrasopimuksella, jonka osoite oli koulupiirin alueella. Koulu ei etukäteen välttämättä takaa sitä, että lapset pääsevät sinne, vaan saattavat vaan käskeä tulemaan paikan päälle ekana päivänä. Ekalla luokalla touhu on vielä eskanrinomaista ja sujuu kivasti vaikka alussa ei osaisi kieltä. Amerikkalaislapsille puhutun kielen ja oikean kirjoitusasun eron oppiminen on vaikeampaa kuin suomenkielisille, joten myös ala-asteen seuraavilla luokilla on vielä paljon tavaamista ja sanakokeita siitä, miten sanoja kirjoitetaan. Vieraskieliset lapset saattavat saada englannin kielen lisäopetusta koulun piikkiin, sillä heidän pärjäämistään osavaltiotason kokeissa tarkkaillaan erityisesti. Koulupäivät voivat olla aika lyhyitä, joten toisen vanhemman/au pairin tms. pitää olla kotona tai sitten lapsen voi laittaa maksulliseen iltapäiväkerhoon." (Fulbright graduate student 2009-10)
   
• "Meillä kävi koulun kanssa todella hyvä tuuri - olimme lähtiessä suunnitelleet, että eskarin käynyt vanhempi lapsemme voisi aloittaa koulun vasta vuotta myöhemmin Suomeen palattuamme, eikä hän kävisi koulua täällä. Muutimme mielemme kuitenkin hyvin nopeasti,  kun kuulimme kehuja lähikoulumme kansainvälisyydestä ja laadusta. Kouluun (public) hakeutuminen oli helppoa: tarvitsi vain hakea pari lisärokotusta Suomen rokotusohjelman päälle ja täyttää pino papereita (esim. lääkärin- ja hammaslääkärintarkastukset pystyi ohittamaan waiverilla). Liitteeksi pyydettiin todistus lapsen kouluasteesta Suomessa ja todistus asumisesta alueella. Matias olisi ikänsä puolesta kuulunut toiselle luokalle, mutta aloitti pyynnöstäni ekalla.
  
  Opiskelu täällä on lapselle upea kokemus (vaikka tietenkin hämmentäväkin aluksi kieliongelman vuoksi). Lähikoulumme on hyvin kansainvälinen, koska alueella asuu paljon UCSD:ssa työskenteleviä ulkomaalaisia. Ulkomaalaisille on järjestetty jopa päivittäistä kieliopetusta. Koulu on public school, mikä pakottaa opettajat etenemään hurjaa vauhtia, jotta pysyvät osavaltion kriteerien tasolla. Olen toiminut jonkin verran vapaaehtoisena koulussa, ja huomannut, että arjen tahti on todella kova (ainakin verrattuna suomalaiseen Steiner-eskariin). Välitunteja ei ole kuin 2 päivässä ja koulupäivä on pidempi kuin Suomessa samanikäisillä. Ilmaista kouluruokaahan ei ole - koulusta saa ostaa lounaan, jolloin vaihtoehtoinan hampurilainen, pizza tai burrito. Matiaksella, kuten suurimmalla osalla muistakin oppilaista, on kuitenkin mukana omat eväät.
  
  Koulu mahdollistaa ympäristöön kiinnittymisen, jos vanhemmatkin saavat sen kautta lapsiperhetuttavia (sillä yllättävän harvalla tohtoriopiskelijalla ainakaan meidän laitoksella on lapsia). Olemme olleet mukana mm. koulun Halloween-, Valentines Day-  ja joulujuhlissa, leffaillassa, kahdella field tripillä ja erilaisissa palkintoseremonioissa saaden paljon hyviä kokemuksia ja kiinnostavaa tietoa amerikkalaisesta yhteiskunnasta." (Fulbright graduate student 2012-13)
   
• "Koulu määräytyi asuinpaikkamme mukaan, eli valitsimme asuinpaikkamme ensin, jo Suomessa - turvalliselta ja kivalta alueelta (vaatii paljon esityötä, voi kysyä neuvoa esimerkiksi tulevasta työpaikasta; katsella asuntojen hintatasoja, käydä googlemapsissa katsomassa ympäristöä, lukea koulun nettisivut ym.) - ja sitten otimme yhteyttä koulun rehtoriin sähköpostitse. Heinäkuussa koulut olivat täysin toiminnassa - toki oppilaita lukuun ottamatta ja saimme ilman mitään ongelmia kirjattua lapset koulun oppilaiksi. Otimme koulujen rehtoreihin yhteyttä muistaakseni edellisenä keväänä, eli n. puoli vuotta ennen koulun alkamista. Lapsemme olivat julkisessa koulussa ja olimme kouluihin erittäin tyytyväisiä. Toki oppiaineiden sisältö ja opetustavat olivat Suomen koulutusjärjestelmään verraten erilaisia ja jäljessä, mutta arvokkainta lapsille oli kulttuuriin ja koulukulttuuriin tutustuminen, sosiaalisten suhteiden solmiminen ja todellinen kielikylpy. Matleena kävi siellä 1. luokan ja englanti muodostui hänelle suomea vahvemmaksi kieleksi tuon vuoden aikana.
  
  Otimme Suomesta yhteyttä kouluun, heinäkuussa kävimme paikan päällä ilmoittautumassa ja elokuussa lapset aloittivat koulun. Ei ongelmia. Kielitesti oli aluksi, joten siihen kannattaa varautua. Vanhempien oletetaan osallistuvan koulun elämään ja lasten opetukseen paljon. Se sopi meille hyvin ja olimme mielellämme mukana lasten koulutyössä kotona ja koulussa. Kouluruokasysteemi on erilainen, joten on opeteltava eväiden teko tai syötävä ei-niin-terveellistä kouluruokaa." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Taaperoiän ylittäneen lapsen kanssa lähtiessä kannattaa myös perehtyä paikalliseen koulutusjärjestelmään. Vaikka sekä minä että puolisoni olemme opiskelutaustan puolesta melko hyvin perillä angloamerikkalaisesta kulttuurista, olemme saaneet huomata, että koulutusjärjestelmä ja sen termit ovat meille varsin vieraita. Pre-school ei tarkoita esikoulua vaan koulua edeltävää päivähoitoa, kindergartenin mielletään olevan jo koulua ja lapsen koulunaloitusvuosi ei määräydy kalenterivuoden mukaan vaan raja kulkee elo-syyskuun taitteessa." (Fulbright MCPD grantee 2019-20)

Muita vinkkejä

• "Bringing your dog to the US, or in our case Massachusetts, was surprisingly easy if it is registered and chipped in the EU - we just had to have our pet passport, vaccinations and an official certificate of health from a certified vet. So no need to leave your furry friend behind because of bureacracy at least." (Fulbright graduate student 2022-23)
   
• "Kannattaa ottaa mukaan reissuun mahdollisimman tarkat tiedot vauvan saaduista rokotuksista. Suomessa oletettiin, että Suomessa käytetyt rokotteet ovat samat kuin Yhdysvalloissa, mutta täällä rokoteyhdistelmät ovat hiukan erilaiset. Tarkka selonteko mitä rokotuksia lapsi (ja aikuiset) ovat saaneet Suomessa olisi säästänyt aikaa ja vaivaa" (Fulbright grantee 2015-16)
   
• "Meidän kokemus oli kaiken kaikkiaan hieno. Kannustankin kaikkia ehdottomasti lähtemään, jos tilaisuus tulee. Taloudellisesti vuosi ei ollut kannattava normaaliin palkkatyöhön verrattuna, mutta ehdottoman kannattava kaikilla muilla mittareilla mitattuna. Lasten kyky oppia kieliä on huima ja tilaisuus hyödyntää sitä kannattaa käyttää. Lähteminen kaikkine järjestelyineen molemmissa päissä vaatii paljon työtä, mutta mielestäni se on kaiken vaivansa arvoista. Lapset eivät olleet innokkaita kuultuaan suunnitelmasta lähteä vuodeksi USA:han, mutta lopulta sopeutuivat muutokseen hyvin. Osasin sitä odottaakin, koska olen itse asunut pariin otteeseen ulkomailla kouluaikoina ja kokemukset ovat olleet positiivisia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että varsinkin alussa vieraassa paikassa kouluun lähtö voi olla vaikeaakin. Meillä lapset nyt vuosi Suomeen paluun jälkeen ovat sitä mieltä, että ulkomailla asuminen oli ehdottomasti hyvä asia.
  
  Siirtymät menivät sujuvasti, myös suomalaiseen kouluun paluun osalta. Meillä lapset palasivat Suomessa ikätovereidensa kanssa samalle luokalle koulussa, eli eivät tuplanneet luokkaa, eivätkä myöskään suorittaneet  Suomen ”väliin jääneitä” opintoja. En olisi halunnut teettää lapsilla Suomen koulutehtäviä ulkomailla ollessamme, koska mielestäni heillä oli aivan tarpeeksi haastetta amerikkalaisen koulun kanssa. Onneksi Suomen koulusta ei tällaista vaadittu, emme me tosin kyselleetkään.
  
  Vakuutukset kannattaa käydä läpi huolella. Me saimme matkavakuutukset koko perheelle venytettyä koko 9 kk:n kaudeksi. Halusimme mahdollisimman kattavan vakuutuksen kaikille ja Suomesta otettuna. Silti yllätyksenä tuli, etteivät hammaslääkärikulut sisältyneet vakuutukseen ja yhdestä käynnistä tulikin 1 600 dollarin lisälasku. Lisäisin vielä, että asunnon vuokrasimme etukäteen näkemättä ja koko seutua tuntematta vapailta markkinoilta, mutta isäntäyliopiston suosittelemasta yhtiöstä. Tämä toimi erittäin hyvin. Sen verran tarkistin netistä, että kyseisen alueen koulupiirin julkiset koulut olivat hyväksi arvioituja. USA:ssa oli ensimmäisten viikkojen aikana niin paljon käytännön asioita järjestettävänä, että olimme erittäin tyytyväisiä, ettei asunnon etsintään tarvinnut käyttää aikaa." (Fulbright MCPD grantee 2011-12)
   
• "Rokotukset kannattaa hoitaa kuntoon - ja kysyä jo etukäteen koulun vaatimukset niiden suhteen. Meidän osavaltiossamme määräykset olivat erittäin tiukat, ja lasten tulikin ottaa lisärokotuksia USA:ssa (saivat kylläkin ilmaiseksi). Säästäkää rahaa, jos mahdollista, USA:n vuotta varten. On ihanaa matkustella paikan päällä perheen kanssa ja nähdä uusia maisemia ja asioita. Avoimin mielin ja yhteistyöasenteella pärjää loistavasti. Lapset tarvitsevat tukea koulunkäynnissä kielitaidon saavuttamiseksi, mutta pikkuhiljaa ovat valmiita ottamaan itse enentyvästi vastuuta koulunkäynnistään." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Ottakaa perheelle hyvät terveysvakuutukset! Meillä oli matkavakuutus ja se kyllä korvasi lopulta lähes kaiken vaadittavan, mutta nuoremman tyttäremme sairastuminen siellä pitkäaikaissairauteen hankaloitti elämäämme ja mm. lääkkeitä jouduimme tuomaan Suomesta vierailijoiden matkassa sinne, koska näiden lääkkeiden hinnat olivat 20-kertaiset siellä ja vakuutus ei niitä olisi 3 kk:n jälkeen korvannut. Auton hankkiminen oli periaatteessa elinehto tai muussa tapauksessa eläminen ja kokeminen olisivat jääneet suppeiksi. Kaliforniassa piti hankkia paikallinen ajokortti. Veimme Suomesta ylimääräisiä puhelimia mennessämme, koska pidimme Suomen liittymät ja hankimme myös paikalliset liittymät. Monet liittymät on kahden vuoden kytkykaupalla puhelimiin liitettynä, mutta löysimme myös T-mobilelta vuoden liittymät ja saimme ei-lukitut SIM-kortit. Bank of America oli toimiva pankki. Google on tullut tutuksi :)" (Fulbright junior scholar 2011-12)
   
• "Amerikkalaiset ovat erittäin mukavaa ja avointa väkeä (huom. Olimme etelässä alueella joka on tunnettu huomaavaisuudestaan). He ovat kiinnostuneita uusista ihmisistä ja he ovat avoimia uusia kulttuureja kohtaan. Saimme ohjeen ennen matkaamme miettiä 2 minuutin tiiviin narratiivin itsestämme ja perheestämme. Tämä ohje tuli tarpeeseen, sillä olen kertonut tarinaamme kymmeniä kertoja.  Avoin ja positiivinen mieli on tarkeää! Monet asiat toimivat aivan erilailla kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Mielestämme ei kannata valittaa miksi asiat ovat erilaiset uudessa kulttuurissa. Sen sijaan kannattaa löytää ne hyvät ja mielenkiintoiset puolet uudesta maasta.  Amerikkalaiset ovat mahtavia ihmisiä. Suomalaiset sopeutuvat yleensä USA:han mainiosti. Mukavaa matkaa." (Fulbright graduate student 2010-11)
   
• "Internet on aivan ehdoton apu kaikessa suunnittelussa: miltä mahdolliset asuinalueet näyttävät Googlen street viewillä, minkälaisia harrastusmahdollisuuksia lapsille on tarjolla, onko alueella julkista liikennettä, miten saa paikallisen ajokortin, minkälaista matematiikkaa kolmosluokalla oletetaan osattavan, mistä löytyvät lähimmät ruokakaupat jos perhe ei aio hankkia autoa, onko alueella jotakin suomalaisyhdistystä jonka kautta saada apua arkeen tai vinkkejä koulujen ja asuntojen valintaan, mitä todistuksia koulu vaatii lapsilta heidän terveydestään/aiemmasta koulumenestyksestään, näyttääkö lasten koulureitti sellaiselta, että sen voi kulkea yksin vai pitääkö sitä varten hommata auto jne. Kouluun, päiväkotiin, vuokranantajalle jne. voi rohkeasti soittaa, sillä useinhan asiat ratkeavat puhelimessa helpommin kuin sähköpostiviesteillä.
  
  Rokotukset: selvitä ajoissa! Esim. hepatiittirokotus pitää olla, ja siinähän on useampi pistos jotka pitää ottaa puolen vuoden aikana. Tarvitaan myös rokotustodistukset kouluihin/tarhaan. Vesirokkorokotus/todistus sen sairastamisesta pitää olla joidenkin osavaltioiden kouluihin, näistä säännöt vaihtelevat joten googlaa tilanne. Joissakin osavaltioissa vaaditaan esim. myös välikorvatulehdusrokote." (Fulbright graduate student 2009-10)