Filosofian tohtori, dekaani Karen Erickson kuoli 10. maaliskuuta 2019 kotonaan Manchesterissä, Yhdysvaltain New Hampshiressä. Hän oli 82-vuotias, syntynyt Kelsossa, Washingtonissa 16. syyskuuta 1936. Hänen äitinsä vanhemmat olivat Suomesta muuttaneita siirtolaisia.
Erickson valmistui Stanfordin yliopistosta 1958 ja toimi 1950-luvulla senaattori Henry ”Scoop” Jacksonin avustajana.
Vuosina 1958–1960 hän toimi Fulbright-tutkijana Helsingin yliopistossa alkaen koota aineistoa Suomen poliittista kulttuuria koskevaan tutkimukseensa. Hän haastatteli 264 Suomen silloista ylintä poliittista ja yhteiskunnallista johtajaa, mukaan lukien tasavallan presidentti, ministerit ja 185 kansanedustajaa.
Ericksonin tutkimustyö oli suomalaisessa politiikan tutkimuksessa uraauurtava. Tällaista huippujohtajiin kohdistuvaa laajaa haastattelututkimusta ei ollut Suomessa aikaisemmin tehty.
Työn arvoa lisää se, että ajallisesti se sijoittui Suomen poliittisessa historiassa hyvin jännitteiseen vaiheeseen, yöpakkasten ja noottikriisin välille. Siitä huolimatta haastattelujen tulokset viittaavat siihen, että silloisten suomalaisten poliittisten johtajien arvot olivat lähellä toisiaan.
Reippaalla ja välittömällä esiintymisellään Erickson onnistui luomaan hyvät keskustelukontaktit haastattelemiinsa poliitikkoihin. Kylmän sodan vuosiin nähden oli poikkeuksellista, että nuori amerikkalainen tutkija solmi mm. Hertta Kuusisen kanssa lämpimän persoonallisen suhteen, vieraillen usein tämän kotona Eirassa.
Ericksonin kansainvälisesti huomiota herättänyt kaksiosainen väitöskirjatutkimus Objectives in Foreign Policy: Finland 1917–1967 hyväksyttiin 1976 Harvardin yliopistossa.
Erickson oli avioitunut vuonna 1964 norjalaisen professorin Nils Örvikin kanssa, ja heillä oli kolme lasta, Kari, Karl ja Kirsti. Pianistin koulutuksenkin saaneen Karenin musikaalisen lahjakkuuden peri hänen poikansa Karl, joka toimii ammattiviulistina Yhdysvalloissa.
Erickson toimi sittemmin opetustehtävissä useissa Kanadan yliopistoissa, kunnes sai nimityksen vuonna 1984 Southern Maine -yliopistoon Yhdysvalloissa. Vuonna 1991 hänet valittiin apulaisprofessoriksi Alaskan yliopistoon, jossa hän erikoistui arktisiin kysymyksiin ja toimi maansa edustajana alan kansainvälisissä yhteyksissä.
Hallinnollisten kokemustensa vuoksi energinen ja jatkuvassa liikkeessä ollut Erickson kutsuttiin vielä 70-vuotiaana päätoimiseen tiedekunnan dekaanin tehtävään Southern New Hampshire -yliopistoon. Siellä hän toimi toistakymmentä vuotta aina vuoteen 2018 saakka.
2010-luvun alussa Ericksonin laaja haastatteluaineisto kaivettiin kirjaimellisestikin esille arkistojen kätköistä. Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa aloitettiin hänen ohjauksellaan haastattelujen ja muistiinpanojen purkaminen ja saattaminen englannin ja suomen kielelle.
Väliraporttina julkaistiin vuonna 2013 aikansa keskeisten poliittisten johtajien haastattelut ja niiden analysointi teoksessa Tehtävä Helsingissä, jonka Hannu Rautkallio toimitti ja suomensi. Kirjaan sisältyi myös presidentti Kekkosen ja Ericksonin kahdenkeskinen keskustelu.
Marraskuussa 2017 Erickson esitteli eduskunnassa varhaisempaa tutkimustyötään ja Suomessa tekemiään havaintojaan runsaslukuiselle veteraanikansanedustajien vuosikokoukselle.
Samalla sovittiin, että hänen laaja aineistonsa tullaan taltioimaan eduskunnan arkistoon ja Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tutkijoiden käytettäväksi. Karen Erickson jatkoi aineistojensa parissa aina kuolemaansa asti.
Olavi Borg
Hannu Rautkallio
Klaus Törnudd
Kirjoittajat ovat Karen Ericksonin tutkijakollegoita ja ystäviä. Hannu Rautkallio on Fulbright Suomi –säätiön alumni.
Julkaistu Helsingin Sanomissa 7.4.2019
